30 päivää kirjoja 8: Mielestäni yliarvostetuin kirja
Yliarvostettuja kirjoja voi olla maailma täynnä, omalla tavallaan minua meinaan ärsyttävät suuret kohkaukset ja hehkutukset ja se, että kerrallaan Suomeen tuntuu mahtuvan vain yksi kirja. Välillä se on Sofi Oksasen Puhdistus (joka ei musta lopultakaan ollut mitenkään kovin ihmeellinen, mutta vika voi olla minussa; minusta kun Stalinin lehmät oli jokseenkin mielenkiintoisempi, tai vähintäänkin yhtä hyvä kuin Puhdistus) tai Katja Ketun Kätilö (jonka kyllä myös olen lukenut, enkä ole vielä päättänyt, pidinkö siitä vai en, mutta ylipäätään se on kirja, joka kyllä puolustaa olemassaoloaan eikä missään nimessä ole huono), ja mikä nyt milloinkin sattuu voittamaan kirja-Finlandian.
Aikanaan Tuntematon sotilas ja Juhannustanssit ovat tietysti myös olleet kansan huulilla, mutta toisaalta eivät välttämättä ylisanojen, vaan kritiikinkin vuoksi; sen vuoksi, mistä maailmassa nyt ylipäätään saa kirjoittaa. Yliarvostetut kirjat ovatkin omissa silmissäni niitä, joita hehkutetaan paljon ja luetaan paljon ja jotka eivät lopultakaan sano juuri mitään eikä niissä sanataiteellisiakaan arvoja oikein löyty. Kuten vaikka Paulo Coelhon kirjat, joista tosin olen itse lukenut vain kaksi. Ehkä niissä on sitten suurta sanomaa, mutta samaa löytyisi kyllä paremmistakin kirjoista. Joskin Coelhon onneksi hän on sanoo asiat niin suoraan, että lukijan ei tarvitse vaivata itseään miettimällä, mitä kirjailija tarkoittaa. Ei oo ihan mun tyyliä semmoinen.
Aika monista klassikoistakin haluaisin sanoa, että ne ovat yliarvostettuja, mutta tuntematta sen enempää kirjallisuushistoriaa tai kirjallisuusmaailmaakaan on aika säälittävää, jos minä amatöörikirjoittajana ja satunnaisia romaaneja lukevana nuorena tyllerönä lähtisin teilaamaan koko maailman arvostavia teoksia. Enpä siis niin tee.
* * *
Ja vielä hiukan muutakin. Olen meinaan superiloinen siitä, että TYYn edustajista päätti eilen säilyttää 0,7:n! Eli periaatteen, jonka mukaan TYYn toimintatalouden budjetista 0,7 % varataan kehitysyhteistyöhön. Nollaseiska kun on tässä viime vuoden lopulta alkaen ollut katkolla. Meillä valiokunnassa on siis juhlan hetket :)
Ois myös kiva, jos kävisitte kurkkaamassa meidän Kehitysyhteistyövaliokunnan uutta blogia kehyhipit.blogspot.com . Yritämme pitää blogin hauskana ja hiukan itseironisena, osoittaa että kehyasiat voi olla myös kiinnostavia ja niihin voi luoda mitä erilaisempia näkökulmia.
Että semmosii tänään.
Gradu ei ole juuri saanut lisäsivuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti