Vuosi painuu lopuilleen. Tässä yhteenvedettynä omia vuoden 2017 lukukokemuksiani sekä tietysti suosikkini lukemistani kirjoista!
Vuoden aikana luin yhteensä 56 kirjaa. Tämän lisäksi lukeminen ja kirjoittaminen olivat muutenkin läsnä elämässä, sillä luin tietysti tuhansia sivuja tutkimustekstiä omaan väitöskirjaani liittyen, kirjoitin omaa tutkimustani sekä tätä harrastusprojektiani, Ysärikirjaa, joka julkaistiin syyskuussa. Osallistuin Helmetin lukuhaasteeseen, mikä hiukan ohjasi lukemistani, muttei liikaa. Tämän vuoden haastekohdat olivat siinä mielessä todella hyviä, että ne sallivat hyvin monenlaisia kirjoja luettavaksi. Osa kirjoista tuli luettua ihan vain lukuhaasteen vuoksi, mutta aika monta olisin lukenut ihan muutenkin. Se on sekä hyvä että huono. Tietysti on kivaa lukea kirjoja, jotka todellakin haluaa lukea, mutta kun kyseessä on haaste, ei minua haittaa, että vuoden 2018 haaste tuntuu hieman haastavammalta!
Ja tässä vuoden suosikkini!
1. Anneli Kanto: Lahtarit
2. Elena Ferrante: Loistava ystäväni
3. Lola Lafon: Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt
4. Hanna Haurun kirjat
Nämä kaikki olivat minulle uusia tuttavuuksia. Anneli Kannon upea sisällissodan valkoisesta osapuolesta kertova Lahtarit teki minuun todella suuren vaikutuksen moniäänisyydellään ja yrityksellään ymmärtää valkoisten puolta, joka on erityisesti 1960-luvulta saakka leimattu kammottavaksi, epäoikeudenmukaiseksi teurastajalaumaksi. Kammottavia murhia ja epäoikeudenmukaisuutta todellakin tapatui, ja Kanto pyrkii antamaan selityksiä sille, miksi kävi niin kuin kävi. Miten ihan tavalliset ihmiset päätyivät valkoisten puolelle ja tappamaan punaisia? Hieno teos, jonka soisin monien lukevan!
Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäinen osa Loistava ystäväni oli tavallaan hieman risririitainen lukukokemus. Se oli todella hieno kuvaus ihmis- ja ystävyyssuhteista, mutta samalla etenkin kirjan alkupuoli vaati hieman taistelua, että pääsin kirjassa ylipäätään alkuun.
Alkuvuonna lukemani Lafonin Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt kertoo romanialaisen voimistelija Nadia Comanecin urasta ja osasta diktatuurissa sekä urheilumenestyksestä. Todella iholle tuleva, hieno elämäkerrallinen mutta fiktiivinen kirja.
Neljäntenä tähtenä vuoden aikana lukemiani romaanien joukossa voisin mainita Hanna Haurun, jolta olen nyt lukenut ensimmäisen sekä viimeisimmän romaanin. Vuonna 2008 julkaistu Utopia eli erään kylän tarina sekä tänä vuonna Finlandia-ehdokkaaksikin noussut Jääkansi ovat karuja pienoisromaaneja, joissa kuvataan mielestäni lähinnä surkeutta ja köyhyyttä pohjoisessa, ihmisiä joilla ei juuri vaikuta olevan vaihtoehtoja muuttaa elämänsä suuntaa. Vai onko sittenkin?
Vuoden pettymykset
Pettymyksiäkin valitettavasti mahtui lukemiini kirjoihin, vaikka yleensä jätän kirjat aika herkästi kesken, jolloin en lue loppuun kirjoja, jotka ovat pettymyksiä.
Kjell Westön uusin teos Rikinkeltainen taivas ei puhutellut minua käytännössä yhtään, vaikka olen rakastunut Westön aiempia teoksia, etenkin Missä kuljimme kerran sekä Kangastus 38 ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. Tämä oli hiukan harmi, mutta eihän kukaan voi aina osua maaliin - ja ovathan monet tykänneet tästä Westön uutuudesta, vaikkei se minua sytyttänytkään. Minulle kirja oli kulunut, sillä koin sen toistavan aika montaakin aiemmin lukemaani kirjaa, ja kaikki henkilöt olivat minusta ärsyttäviä.
Annoin jälleen mahdollisuuden Riikka Pulkkiselle, johon minulla on vähän ristiriitainen suhde. Niin moni pitää ja jopa ylistää Pulkkista, mutta itse olen kunnolla pitänyt vain hänen humoristisesta Iiris Lempivaara -kirjastaan. Eikä Paras mahdollinen maailma myöskään muuttanut mielipidettäni. Tosin jostain syystä luen häntä kuitenkin!
Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä on muodostunut todelliseksi bestselleriksi, joten sitäkin oli kurkattava! Mutta siitä ei valitettavasti tullut omaa suosikkiani. Osa kirjan jutuista oli ihan hauskoja, mutta pitemmän päälle teos oli minun silmissäni epätasainen ja toisteinen, ja lopun kuvaus kasvamisesta ihmisenä päälleliimattua. Rönkköseltä on tulossa uusi kirja, Mielikuvituspoikaystävän jatko-osa Bikinirajatapaus, ja haluan kuitenkin tsekata sen!
