Tykkään lukea kirja-arvosteluja ja seurata sitä, millaisia romaaneja meillä Suomessa julkaistaan, vaikka käytännössä olenkin tässä aika hataroiden tietojen varassa: luen naistenlehtien neljän lauseen "arvosteluja" (eli mitäänsanomattomia ylistyksiä) ja Maailman kuvalehden arvosteluja kirjoista joissa kuolee julmasti sorrettuja afganistanilaisia naisia tai afrikkalaistaustainen nuori palaa kotimaahansa Ghanaan selvittämään sukunsa menneisyyttä; lisäksi katson Ylen aamutelevisiosta Sepon ja Nadjan kirjahaastatteluja. Se ei ole paljon.
Oikeastaan kirja-arvosteluissa lukija voisi paremmin tuoda ilmi negatiivisetkin tunteensa kirjasta, olla rehellinen eikä hehkuttaa kirjaa samoin sanoin kuin kirjan takakansi. Onhan lukeminen aina subjektiivinen kokemus.
"Förn Uhl.
Kirj. Gustaf Frenssen. Suom. Volter Kilpi. Kustantanut Otava. Hinta Smk 5; 50 p.
Ensimmäiset sata sivua kirjassa ovat ikävät. Kertomus edistyy hitaasti ja venytellen. Mutta sitten alkaa se saada eloa ja vilkkautta. Usein palasi mieleeni kysymys: "Kenestä tämä kertomus muistuttaa?" Vihdoin luulin sen keksineeni: muistuttaa suurta englantilaista kertojaa, Dickensiä! Niin se muistuttaakin. Se on kuitenkin jäänyt vain kokeiluksi. Tekijä kyllä osaa viehättävästi kertoa, mutta henkilöitään hän muokkailee aivan kuin savenvalaja savimöhkälettä: mielensä mukaan. Kertomus saa siitä itseensä luonnottomuuden sävyn. [...]"
Kirja-arvostelu lehdessä Pyrkijä, Nuorison rientojen kannattaja. No. 1/1904.
