Tilannekatsaus lukuhaasteeseen

Lukuisten lukijoiden ja kirjablogien tapaan minäkin olen ottanut osaa Helmetin Kirjan vuoden 2015 lukuhaasteeseen. Siinä on siis tarkoitus lukea 50 (tai oikeastaan 52) kirjaa, joille on erilaisia määreitä. Yhtenä ideana on lukea sellaista, mitä ei yleensä lukisi, ja muutama sellainen teos on omallenikin kohdalle osunut. Pääosin olen kuitenkin lukenut sellaista, mitä muutenkin - samalla olen kyllä pitänyt haasteen mielessäni aina, kun olen ollut kirjastossa etsimässä luettavaa. Toistaiseksi kaikki tänä vuonna lukemani teokset ovat solahtaneet mukavasti osaksi haastetta. Muutamassa kohdassa olen ehkä venyttänyt määreitä omaksi edukseni, mutta sillä tuskin on mitään väliä, kun omaksi ilokseni täällä lueskelen.

Tässä tämän hetkinen tilanne - yli 30 kirjaa on jo suoritettu!


1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Rhidian Brook: Talo Elben rannalla (tammikuu)

2. Kirja, josta on tehty elokuva

Heidi Köngäs: Hyväntekijä (helmikuu)

3- Vuonna 2015 julkaistu kirja 

Tiina Laitila-Kälvemark: Karkulahti (helmikuu)

4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin 

Timo K. Mukka: Tabu (maaliskuu)

5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä

Pajtim  Statovci: Kissani Jugoslavia (huhtikuu)

6. Kirja, jonka nimi on yksi sana

Juha Itkonen: Ajo (huhtikuu)

7. Novellikokoelma 

Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu (kesäkuu)

10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja 

Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin (toukokuu)

11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut

Kristina Ohlsson: Varjelijat (joskus talvella)

12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle 

Gregoire Delacourt: Onnen koukkuja (maaliskuu)

13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon 

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi (voittanut Man Bookerin)

14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja

Marjo Björk: Poika (maaliskuu)

18. Yli 100 vuotta vanha kirja 

Minna Canth: Työmiehen vaimo (maaliskuu)

19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä 

Michael Cunningham: Illan tullen (kesäkuu)

 
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella 

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias (huhtikuu)

22. Muistelmateos tai elämäkerta 

Vekkeli & Loivamaa: Unohtumaton Ansa Ikonen (kesäkuu)

23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa (huhtikuu)

28. Kirja, jonka nimessä on väri 

Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen (huhtikuu)

29. Kirja, jossa on taikuutta 

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat (toukokuu)

30. Sarjakuva-albumi tai -romaani 

Maikki Harjanne: Mixi ja mutsi - Salmiakkia ja selluliittia (helmikuu)

31. Elämäntaito- tai self-help-kirja

Gillespie & Warren: Kiinnostavan ihmisen käsikirja (kesäkuu)

32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi 

Reijo Mäki: Kolmastoista yö (Vares-dekkari) (kesäkuu)

33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä (maaliskuu)

34. Kirja, jonka nimessä on numero 

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi (kesäkuu)

38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (tammikuu)

40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja 

Vilja-Tuulia Huotarinen: Kimmel (huhtikuu)

41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin 

Toni Morrison: Koti (toukokuu)

42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 

Hunajakukka-novellikokoelma (kesäkuu)

43. Kirja, jossa on yli 500 sivua

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (tammikuu)

44. Klassinen rakkausromaani 

Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa (helmikuu)

46.Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit 

Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset (huhtikuu)

47.Hauska kirja 

Mark Levengood: Riemujen rikkaus ja surujen summa (kesäkuu)

48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä

Marja-Liisa Heino: Älä tähti putoa (toukokuu)

49. Jännityskirja tai dekkari 

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi (tammikuu)

Kesämatka Ansa Ikosen elämään

Juhannuslukemiseksi minulle valikoitui Ansa Ikosen elämäkerta Unohtumaton Ansa Ikonen, 1913-1989 (Minerva 2011). Tämä Vekkelin ja Loivamaan kirja on vuodelta 2011 ja siis varsin uusi katsaus Ikosen elämänvaiheisiin. Parisataa sivuinen kirja oli juuri sopivan lyhyt ja toisaalta painavasta asiastaan huolimatta kepeä valinta kesäkirjaksi ja elämäkerraksi.

En ole elämäkertojen suurkuluttaja. Tarkalleen ottaen tämä saattoi olla ensimmäinen koskaan lukemani elämäkerta, ja tämäkin päätyi listalleni lähinnä Kirjan vuoden lukuhaasteen vuoksi. Sillähän yksi kohta on lukea elämäkerta tai muistelmateos.

Unohtumattomassa Ansa Ikosessa kuvataan Ikosen elämä syntymästä kuolemaan. Kerronta etenee, fontti ja paperi ovat juuri sopivat ja tietysti kaksi kuvakoostetta ovat kiinnostavat. Pidän paljon vanhoista 1930-1950-lukujen suomifilmeistä, mutta Ansa Ikosen elämänvaiheet ovat aiemmin olleet minulle kaiken kaikkiaan ihan vieraat. Opinkin siis paljon uutta ja mielenkiintoista. Teos valottaa kiinnostavasti niin Ikosen elämää ennen hänen elokuvauraansa sekä toisaalta uran jälkeistä vanhuuttakin, jolloin hän tunsi olevansa maailman unohtama, ja hieman katkerakin kuva hänestä muodostuu. Köyhän lapsuuden ja vaikean vanhuuden väliin pääsee kuitenkin huikea tähtitarina, jolloin Ansa Ikonen oli muutaman vuosikymmenen ajan Suomen tunnetuin naisnäyttelijä ja lukuisat hänen elokuvansa ovat klassikkoja. Samalla kirjassa toki paneudutaan myös Ikosen yksityiselämään, perheeseen ja varsinkin suhteen alkuun näyttelijä Jalmari Rinteen kanssa.

Kirjaa tehdessään tekijät ovat haastatelleet Ikosen sukulaisia ja kollegoja, ja haastatteluiden kuvaukset antavat näille kertojille vahvan ääneen, lisäksi nämä kuvaukset luovat teokseen hyvin kotoisan tunnelman. Kerta toisensa jälkeen mainitaan myös Ansa Ikosen erinomainen keittotaito, jonka turvin Jalmari Rinteenkin kerrotaan eläneen niin vanhaksi. Jalmarihan oli Ansaa 20 vuotta vanhempi, ja tämä elikin 92-vuotiaaksi siinä, missä Ansa Ikonen ei leskenä elänyt kymmentäkään vuotta.

Kirjassa kerrataan kiinnostavasti Ansan työhistoria, mutta juuri sopivasti myös hänen yksityiselämäänsä ja aikaa ennen ja jälkeen uran. Itse olisin tavallaan kaivannut kirjaan enemmän taustoitusta muun muassa Suomen historian, kulttuurihistorian ja elokuvahistorian vaiheilla, vaikka näitä kaikkia toki sivutaankin. Toisaalta historioitsijana kyllä tiedän pitkälti sitä historiallista taustaa, jota vasten Ansan elämä tulisi sijoittaa.

Ylipäätään pidin kirjasta paljon. Se oli aivan sopivan pituinen (eli melko lyhyt) mutta silti kattava. Tämä oli sen verran hyvä elämäkertakokemus, että voisin lukea genreä lisääkin. Esimerkiksi Tauno Palon ja Matti Raninin elämäkerrat kiinnostaisivat!

Mitä lukemista kesäksi?

Hetki sitten mainostin Laura Honkasalon uutuutta Perillä kello kuusi kesäkirjaksi - sitähän se onkin, mutta termi "kesäkirja" tai "kesälukeminen" merkitsee kuitenkin eri ihmisille erilaisia kirjoja. Joillekin se on paksuja klassikoita, joita ei muulloin ehdi lukea. Joillekin se on ehdottomasti dekkareita. Kolmannelle ehkä chicklitiä eli kepeää hömppää.

Ajattelin kirjoittaa pienen suosittelulistan oivallisesta kesälukemisesta, jollet ole eri tyylilajien suhteen ihan kamalan kranttu.

Kristina Ohlssonin dekkarit

Ohlssonilta on suomennettu viisi dekkaria, joiden pääosassa on siviilinä poliisivoimissa työskentelevä Fredrika Bergmann. Sarjan ensimmäisessä osassa juonen kuljetus ei vielä ole kovin omaperäistä, mutta kirjat paranevat paranemistaan siitä eteenpäin. Työyhteisökuvaus tuntuu aidolta samoin kuin eri hahmot. Miten Ruotsissa (ja Pohjoismaissa) osataankin tehdä niin hienoja dekkareita! Tai kenties kirjat iskevät minuun siksi, että olen pohjoismaalainen.

Kenelle? Sinulle, joka haluat lukea hyviä dekkareita, jotka eivät ole liian raakoja eivätkä liian pliisuja.

Mark Levengoodin kirjoituskokoelmat

Levengood on armoitettu sanankäyttäjä, jolla on silmää elämän pienille hetkille ja ihmeellisyyksille. En voinut olla naurahtamatta useaan kertaan ääneen lukiessani hänen kokoelmaansa Riemujen rikkaus ja surujen summa (suom. 2007). Ruotsissa asuva Levengood kirjoittaa nykyhetkestä, lapsuudestaan ja kohtaamistaan ihmisistä lämmöllä ja viisaudella. Lauseissa on paljon hauskuutta ja nokkeluutta, josta toki kiitos myös suomentajalle. Kolmen neljän sivun mittaisen yksittäisen jutun ehtii lukea missä välissä tahansa.

Kenelle? Sinulle, joka kaipaat elämänviisauksia ja hauskoja pieniä juttuja.

Kjell Westön historialliset romaanit Missä kuljimme kerran ja Kangastus 38

Westö on suomalaisella kirjallisuustaivaalla siitä erityinen, että hänen historialliset romaaninsa ovat aina hengästyttävän hienoja lukukokemuksia, ja hänet on myös niistä useasta palkittu (esim. Finlandia ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto). Westö tarttuu kirjoissaan kovin, kovin vaikeisiin aiheisiin, eikä päästä itseään tai lukijaansa helpolla: millaista oli yksittäisen ihmisen näkökulmasta vaikkapa sisällissota, Lapuan liike tai nouseva juutalaisvastaisuus 1930-luvulla?

Kenelle? Sinulle, joka haluat sukeltaa historiaan kirjoissa, jotka ovat aitoja, surumielisiä ja paikkansa pitäviä ajankuvia. Takuuvarmoja hittejä, jotka on kirjoitettu hyvin.

Gregoire Delacourt Onnen koukkuja sekä Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen

Tässä kaksi oivallista ranskalaista noin 200-sivuista romaania. Ne eivät kerro kansanmurhista, natsien valtaannoususta tai neidoista utuisissa linnoissa, vaan sinänsä tavallisista ihmisistä, joiden tielle sattuu jotakin jännittävää: Onnen koukuissa se on hirmuinen lottovoitto, Muistikirjassa taas jäljitetään naista tämän laukun sisällön perusteella. Vähän rakkauttakin toki on mukana!

Kenelle? Sinulle, joka kaipaat luettavaksi jotain vähän kevyempää ja lyhyempää kirjaa, muttet ihan Himoshoppaajaa kuitenkaan.

Markus Zusak: Kirjavaras

Kirjavaras on kuvaus lapsuudesta toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa. Kerronta etenee mutkattomasti, kirjan hahmoista tulee lukijoille läheisiä ja jännitystä on aivan riittämiin. Orvoksi jäävä Liesel-tyttö joutuu muuttamaan Himmelstrasselle vanhemman pariskunnan luo. Hän pelaa jalkapalloa, alkaa varastaa kirjoja ja lukea niitä kellarissa piilottelevalle juutalaismiehelle. Tämä kirja kävi sydämeeni ja oli mukaansatempaava ja traaginen ja erittäin hyvä lukukokemus.

Kenelle? Sinulle, joka haluat lukea erittäin hyvän natsi-Saksaan ja maailmansodan kotirintamaan sijoittuvan kirjan.

Naisia kesän 1966 Helsingissä

Laura Honkasalon vasta julkaistu uusin romaani Perillä kello kuusi (Otava 2015) vie lukijan kesään 1966. Maailma muuttuu kovaa vauhtia, ja uuden ajan kynnyksellä eri sukupolvien naiset etsivät tapaansa olla maailmassa.

Kirja kertoo saman suvun kolmesta eri sukupolven naisesta. Vuokko on 39-vuotias kotirouva, jonka nuorena saadut lapset ovat jo miltei aikuisia ja aviomies Risto lähinnä viihdyttää rakennusbisnestyössään vieraita. Laimentunut avioliitto saa kilpailijan, kun Vuokko tapaa itseään toistakymmentä vuotta nuoremman komean Martin. Aune on Vuokon miehen Riston täti. Vanhaksi piiaksi jäänyt Aune on uskonnollinen, väritön ja mauton sihteeri lakifirmassa. Ystävystyminen Vuokon tyttären Piitun kanssa osoittautuu käänteen tekeväksi, samoin kuin elämän ensimmäinen ulkomaanmatka Kanariansaarille. Piitu leikkaa hiuksen Twiggy-tyyliin, vaatii miesten ja naisten tasa-arvoa ja kävelee kuumeisen Helsingin kaduilla paljain jaloin.

Kirja alkaa verkkaisesti, mutta vie nopeasti lukijan mennessään. Kirja on painava ja kepeä samaan aikaan. Honkasalon suuret teemat liittyvät naisten asemaan sekä mahdollisuuteen muuttaa omaa elämää. Kerronta on sujuvaa ja erityisesti Helsingin ja 1960-luvun kuvaus ovat kiehtovia. Se, että Honkasalo itse harrastaa muun muassa vaatteiden ja muodin historiaa, paistaa läpi kiinnostavasti. Lukija on kesän 1966 Helsingissä kiinnostavalla ja aidon tuntuisella aikamatkalla, vaikka ainakin tämä lukija on syntynyt vasta 1980-luvulla. Kirja on siitäkin miellyttävä ja kepeä, ettei sen sivuilla ole nykykirjallisuudesta niin tuttuja teemoja, kuten kuolemaa, sotaa tai suuren kurjuuden kuvauksia. Hahmot ovat ylempää keskiluokkaa, mutta silti heidän tunteensa ja ajatuksensa ovat ihan yhtä kiinnostavia kuin vaikkapa sisällissodan punaisilla. Mitä naisen sopii 1960-luvulla tehdä?

Kirja on kuin luotu kesälomalukemiseksi, joten suosittelen sitä helleauringon lämpimästi!