Kaksi eri aikaa kuin eri maailmoista. Espanjassa eletään vuotta 1936 ja maa kuohuu. Sisällissota on alkamaisillaan, ja sen päätteeksi Espanja tulee syöksymään diktatuuriin vuosikymmeniksi. Kesä on tuloillaan, on kuuma ja ruohikko kuivaa. Harold, Sarah ja heidän tyttärensä Olive ovat ulkomaalaisia, jotka ovat asettuneet Espanjan aurinkoon. Harold on taidekauppias, vaimo tylsistyy ja Olive, 19-vuotias jo, maalaa salaa. Heidän elämäänsä tulevat sisarukset Isaac ja Teresa Robles, ja moni asia muuttuu.
Ja sitten on Englanti vuonna 1967. Svengaava Lontoo, jossa Mick Jagger ja näyttelijä Julie Christie ovat superjulkkikisia ja lampaannahkatakki on muotia. Jossain taustalla soinevat kaiketi uudet brittibändit, jotka valloittavat maailmaa, The Beatles etunenässä. Jollain kaduilla näkee, mikä talo on rakennettu sodassa raunioiksi pommitetun tilalle, mikä on säästynyt. Britti-imperiumi kohisee viimeisiä henkäyksiään merentakaisten alueiden itsenäistyessä. Karibialta, Trinidadista Lontooseen on muuttanut parikymppinen Odelle, kaunis nuori nainen, joka onnistuu etenemään urallaan kenkäkauppa-apulaisesta konekirjoittajaksi taidegalleriaan.
Siitä erään taulun arvoituksen ratkaiseminen sitten lähtee liikkeelle, kun Odelleen ihastunut mies löytää etsimänsä naisen ja tuo mukanaan taulun arvioitavaksi. Miksi kyseinen taulu saa Odellen esimiehet hurmioon ja pois tolaltaan? Pikku hiljaa vinkit vievät kohti 1930-luvun Espanjaa, jossa asuneen Isaac Roblesin sanotaan maalanneen lumoavia tauluja.
Muusa on Jessie Burtonin toinen suomennettu teos (suom. 2018; ensimmäinen suomennettu on nimeltään Nukkekaappi, mutten ole sitä lukenut.) Asetan sen kategoriaan: lukuromaanit. Teoksessa on vetävä juoni ja romantiikkaa - tai jos ei romantiikkaa, niin rakkautta ainakin. Aika harvoin vain täyttyvää ja molemminpuolista. Kirjassa hypitään (selkeästi, tosin) kahdessa aikatasossa, Espanjan ja Lontoon välillä.
Espanjan sisällissodasta saa melko harvoin lukea suomalaisissa tai suomennetuissa romaaneissa, mikä tekee Muusasta lähtökohtaisesti kiinnostavan. Käytännössä alkava sisällissota on kuitenkin vain kaukainen kulissa kirjan tapahtumille, eikä poliittisia tapahtumia selitetä lukijalle lainkaan. En ole varma tarvitseekokaan, usein sellainen tuo kirjaan selittelevän sävyn. Googlettelu saattaa siis auttaa, jos kirjan tausta kiinnostaa enemmän. Muutoin kirja on niin sanotusti peruskauraa: siinä on draamaa (tietysti, koska sota), tunteita, taidetta ja hiljalleen ratkeava arvoitus. Harva käänne kirjassa tosin on yllättävä tai uusi. Itse ainakin arvasin jota kuinkin kaikki tulevat tapahtumat etukäteen.
Kirjan kiinnostavin lanka, joka tosin on melko ohut, on Odellen tausta. Trinidad oli osa britti-imperiumia, ja paikoin kirjassa viitataankin Odelleen osaan mustana trinidadilaisena Lontoossa. Hän on siis britti, mutta toisaalta juuri kukaan ei ota häntä sellaisena. Tämä juonne oli kirjassa ehkäpä se kiinnostavin juttu.
Muusa on osittaisesta ennalta-arvattavuudestaan huolimatta ihan kelpo lukuromaani vaikkapa kesälomalle. Se muistuttaa mielenkiintoisista ja traagisista 1900-luvun historiantapahtumista: Espanjan sisällissodasta, juutalaisten holokaustista, imperialismista ja toki vaikkapa taidehistoriastakin.
