Lukupäiväkirjani

Olen pitänyt kesästä 2006 saakka listaa lukemistani kirjoista. Se on kiva lista selailla, sillä siitä on huomattavissa kaikenlaisia kausia.

Yhdessä vaiheessa kului klassikkoja.

Yhtenä kesänä luin poikkeuksellisen paljon tietokirjoja - tapaus, joka ei sittemmin ole toistunut.

Sitten tuli vaihe, jolloin luin paljon Lähi-itään ja muslimimaihin sijoittuvia kirjoja.

Miltei peräkkäin luin monta Juha Itkosta ja hieman myöhemmin kaikki Turkka Hautalat.

Löysin Jo Nesbon dekkarit.

Pitkälti kesäaikoihin sijoittunut romaanien lukeminen muuttui jossain vaiheessa ympärivuotiseksi. Listaa lukiessa huomaan tietysti myös sen, etten muista kovinkaan hyvin kaikkia lukemiani kirjoja, mutta suurimman osan kyllä.

Se on hauskaa puuhaa ja suosittelen kaikille! Mielestäni listauksen aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä! Eräs ystäväni on ollut harmissaan, kun hän ei ole pitänyt listaa tai lukupäiväkirjaa milloinkaan ja siksi tuntui "turhalta" "enää" aloittaa. Mutta onhan tässä vielä koko elämä aikaa. Sitä paitsi milloin sitten olisi oikea hetki aloittaa listaus - olisiko aapinen ensimmäinen kirja? Vai ensimmäinen Pikku Vampyyri tai Puppe ja pallo. Vai ensimmäinen aikuisten romaani? Oma mielipiteeni on, että aloittaa voi milloin vain, sillä eihän sille lukemiselle välttämättä ole edes mitään selkeää alkupistettä.

Mutta noin vuoden olen pitänyt listan lisäksi lukupäiväkirjaa. Se kertonee pitkälti omasta tavastani pitää kaikenlaisia listoja ja muistikirjoja, niitä on niin paljon, etten muista kaikkia ja osa katoaa ennen täyttymistä.

Kirjakaupoista löytyy ainakin yhden kustantajan valmista lukupäiväkirjaa, mutta itse en ole laittanut listaukseeni kymppiä vaan muutaman euron, jotka kuluivat muistikirjan ostamiseen. Aloittaessani ajattelin vastata jokaisessa kohdassa moneen kysymykseen - samoihin kysymyksiin, jotka ovat siinä lukupäiväkirjassakin. Aikojen kuluessa jäljelle ei ole jäänyt kovinkaan montaa kysymystä.

Lukupäiväkirjassani kirjoitan useimmiten yhden sivun tekstiä, jossa käyn läpi paitsi kirjan tiedot, myös pisteytän sen ja kirjoitan lyhyesti kirjan juonen ja mielipiteeni teoksesta. Jos teokseen liittyy jotain jännittävämpää, kirjoitan myös muun muassa siitä, mitä toisia kirjoja teos muistutti ja kenelle olen kirjaa suositellut tai onko siitä puhuttu paljon julkisuudessa.

Jos oikein jaksan, pistän loppuun vielä lainauksia kirjasta - siis jos sen arvoisia lausahduksia teoksesta on edes löytänyt.

Ala sinäkin pitää lukupäiväkirjaa! Vanhoja kirjoituksia on hauskaa lukea. Toisinaan mieleen jäänyt mielipide kirjasta on jopa eri kuin se, jonka olen lukupäiväkirjaan kirjannut. Elämä yllättää.

Laitila Kälvemark: Karkulahti

Kirjailija:
Tiina Laitila Kälvemark
Teos:
Karkulahti

Arvioni: 4,5/5

Julkaisija: WSOY
Vuosi: 2015
Sivuja: 327

Mistä kertoo:

Karkulahden talossa, luultavasti Pohjanmaalla, yrittävät elää vanha emäntä Elisabeth, hänen poikansa Jaska sekä Jaskan Venäjältä Suomeen muuttanut vaimo Vera. Näiden kolmen keskushahmon ympärillä ovat vielä kehitysvammainen Velipuoli sekä Jaskan ja Veran kymmenkesäinen tytär Anna.  1980-luvulta vuoteen 2006 kurottuvassa tarinassa Elisabeth ja Vera eivät aluksi voi sietää toisiaan, mutta heidän on välttämätöntä tulla toimeen. Jaska hoipertelee kahden naisen tahtojen välissä ja Anna liihottaa Disneyn Pieni merenneito -sadussa. Mikä sai Veran lähtemään Venäjältä ja mitä liikuntakyvyttömäksi vanhentunut Elisabeth uudesta miniästään ajattelee - ja mitä hänen menneisyydessään on tapahtunut? Molemmat naiset ovat tavalla tai toisella menettäneet lapsensa, joten lopulta heillä on myös jotain yhteistä.

Mitä mieltä olin:

Laitila Kälvemark oli minulle täysin uusi tuttavuus, mutta onneksi kirja lähti matkaani kirjastosta, sillä pidin tästä todella paljon! Yksinkertainen mutta miellyttävän kaunis kieli ja kerronta vievät tarinaa eteenpäin, mitä edesauttaa myös tekstin ilmava sijoittelu sivuilla. Erityisesti alussa kuvattu Veran sopeutuminen Suomeen kiinnosti minua paljon, vaikka sitä ei sitten ihan kirjan loppuun asti kulttuurisena kohtaamisena pohdittukaan. Tarina oli kiinnostava ja kotimaiselle nykykirjallisuudelle osittain tavanomainen, mutta kirjailijalla oli silti siihen oma sanansa sanottavana. Vaikka monissa romaaneissa käsitellään samantyyppisiä aiheita ja juonikuvioita, minulle ei silti tullut oloa, että olisin lukenut tätä aiemmin.

Mitä toi mieleen:

Kirja muistutti tunnelmaltaan ja henkilöiltään monia nykykirjoja, joista mieleen tulivat ensin ainakin Tommi Kinnusen Neljäntienristeys sekä Laura Lähteenmäen Ikkunat yöhön, molemmat viime vuodelta. Veran elämästä Venäjällä kertovista pätkistä tulivat mieleen useampikin itään sijoittuva romaani, kuten Sofi Oksasen Stalinin lehmät sekä Katri Lipsomin kirjat.

Suosittelen:

Kotimaisen kirjallisuuden ystäville - erityisesti, jos jokin edellä mainituista romaaneista on iskenyt sinuun.

Muuta:

Kaunis kansikuva ja jotenkin hyvin miellyttävä fontti kaikinpuolin. (Olen monesti aikonut kirjoittaa hyvän fontin merkityksestä lukemiselle, mutten ole saanut aikaiseksi. Ehkä vielä joskus.)

* * *

Miksi kirjoitus tässä muodossa? Itseasiassa pidän lukupäiväkirjaa, johon kirjaan lukemiseni juuri tällaiseen kysymys+vastaus-muotoon. Nyt oli kovin strukturoitu olo.