Vaikka olenkin viime aikoina lukenut paljon nimenomaan dekkareita, on kirjakassiini ja iltalukemistoon eksynyt vähän muutakin. Useimmiten valikoin kirjoja luettavaksi ihan vain palautettujen hyllystä kirjastosta, jollei mielessä ole jotan tietty opusta, jota etsin. Siksi onkin hassua, että joskus lukemiset osuvat niin hyvin yksiin. Yllätyksenä saattaa tulla lukeneeksi hyvin samantyyppisiä kirjoja.
Tällä kertaa tuo kirjallinen tutkaparini ovat olleet Sarah Watersin Yövartio ja John Boynen Kuudes mies. Watersin kirjan luin tosin jo niiden kovien helteiden aikaan heinä-elokuun taitteessa. Huomasin kirjaston hyllyssä esiin nostettuna yhden toisen Watersin kirjan, ja katsoin mitä muuta hänen teoksiaan siinä vieressä oli. Waters ei ollut minulle entuudestaan tuttu millään lailla. Hänen kirjansa ovat kuitenkin ilmestyneet Keltaisessa kirjastossa, joten niiden laatuun voisi ainakin siltä osin luottaa. Yövartio sijoittui 1940-luvun Lontooseen ja oli rakenteensa ja kyllä aiheensakin puolesta kiinnostava. Kirja nimittäin alkoi toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta, vuodesta 1947, sitten mentiin vuoteen 1944 ja lopuksi vuoteen 1941. Sinänsä kirjassa ei siis pompittu edestakaisin ajasta toiseen, kuten niin tyypillistä nykyään on, vaan edettiin kronologisesti takaperin. Kiinnostava ja myös toimiva rakenne!
Yövartio kertoi neljästä lontoolaisesta nuoresta ja heidän välisistään suhteista sekä tietysti heidän suhteestaan ja elämästään sodassa. Kirjassa esiin nousevia teemoja noin yleisesti rakkauden ja sodan rinnalla olivat myös homoseksuaalisuus (tarkemmin ottaen lesbous) sekä aseistakieltäytyminen. Ehkä myös yhteisön paineet ja odotukset nuorta, eritavoin ajattelevaa ihmistä kohtaan.
Tällä viikolla luin viime vuonna julkaistun John Boynen kirjan Kuudes mies (sama herra on muuten myös kirjoittanut kirjan Poika raidallisessa pyjamassa - jota tosin en ole lukenut). Kirja osoittautui yllättävän samanhenkiseksi kuin Watersinkin teos, ja niiden erot tuntuvat melko kosmeettisilta. Boynen kirjassa seurataan nimittäin ensimmäistä maailmansotaa, ja tarina liikkuu pääosin vuosien 1916 ja 1919 välillä. Se on tarina nuoresta brittiläisestä Tristanista, joka värväytyy mukaan sotaan, sekä hänelle koulutusleirillä sekä rintamalla läheiseksi muodostuvasta Willista. Ja kyllä, Tristan myös rakastaa Willia eikä naisia lainkaan, joten kirjaan ujuttuu sodan lisäksi myös homoseksuaalisuutta, mikä tietysti 1910-luvulla ei ollut mikään helppo asia. Samalla kirjassa puhutaan paljon myös sodan rumuudesta ja kauhuista - ja näiden vuoksi myös aseistakieltäytymisestä.
Watersin ja Boynen kirjan tarjoavat siis niin kovin samanlaisia teemoja ja omalta osaltaan samantyyppistä käsittelyä, vaikka kirjat toki ovatkin ihan erillisä ja itsenäisiä tarinoitaan. Samalla kirjailijoilla on samanlainen tyyli, joka rummuttaa tarinaa jouhevasti eteenpäin ilman liian lyyrisiä koukeroita.
Milloinhan Suomessa on aika kypsä talvi- tai jatkosodasta kertoville kirjoille, joiden keskiöön nousee vaikkapa sotimasta kieltäytyminen - tai homoseksuaalisuus?
Kirjojen teemat ovat hyvin kiinnostavia, ja hauskinta oikeastaan on, että alkaessani lukemaan näitä kirjoja en tiennyt kirjojen edes käsittelevän näitä kysymyksiä. Uuden kokeileminen kannattaa siis :) Hyvien lukuromaanien ystäville suosittelen ehdottomasti!
