Tilannekatsaus lukuhaasteeseen

Lukuisten lukijoiden ja kirjablogien tapaan minäkin olen ottanut osaa Helmetin Kirjan vuoden 2015 lukuhaasteeseen. Siinä on siis tarkoitus lukea 50 (tai oikeastaan 52) kirjaa, joille on erilaisia määreitä. Yhtenä ideana on lukea sellaista, mitä ei yleensä lukisi, ja muutama sellainen teos on omallenikin kohdalle osunut. Pääosin olen kuitenkin lukenut sellaista, mitä muutenkin - samalla olen kyllä pitänyt haasteen mielessäni aina, kun olen ollut kirjastossa etsimässä luettavaa. Toistaiseksi kaikki tänä vuonna lukemani teokset ovat solahtaneet mukavasti osaksi haastetta. Muutamassa kohdassa olen ehkä venyttänyt määreitä omaksi edukseni, mutta sillä tuskin on mitään väliä, kun omaksi ilokseni täällä lueskelen.

Tässä tämän hetkinen tilanne - yli 30 kirjaa on jo suoritettu!


1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Rhidian Brook: Talo Elben rannalla (tammikuu)

2. Kirja, josta on tehty elokuva

Heidi Köngäs: Hyväntekijä (helmikuu)

3- Vuonna 2015 julkaistu kirja 

Tiina Laitila-Kälvemark: Karkulahti (helmikuu)

4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin 

Timo K. Mukka: Tabu (maaliskuu)

5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä

Pajtim  Statovci: Kissani Jugoslavia (huhtikuu)

6. Kirja, jonka nimi on yksi sana

Juha Itkonen: Ajo (huhtikuu)

7. Novellikokoelma 

Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu (kesäkuu)

10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja 

Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin (toukokuu)

11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut

Kristina Ohlsson: Varjelijat (joskus talvella)

12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle 

Gregoire Delacourt: Onnen koukkuja (maaliskuu)

13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon 

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi (voittanut Man Bookerin)

14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja

Marjo Björk: Poika (maaliskuu)

18. Yli 100 vuotta vanha kirja 

Minna Canth: Työmiehen vaimo (maaliskuu)

19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä 

Michael Cunningham: Illan tullen (kesäkuu)

 
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella 

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias (huhtikuu)

22. Muistelmateos tai elämäkerta 

Vekkeli & Loivamaa: Unohtumaton Ansa Ikonen (kesäkuu)

23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa (huhtikuu)

28. Kirja, jonka nimessä on väri 

Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen (huhtikuu)

29. Kirja, jossa on taikuutta 

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat (toukokuu)

30. Sarjakuva-albumi tai -romaani 

Maikki Harjanne: Mixi ja mutsi - Salmiakkia ja selluliittia (helmikuu)

31. Elämäntaito- tai self-help-kirja

Gillespie & Warren: Kiinnostavan ihmisen käsikirja (kesäkuu)

32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi 

Reijo Mäki: Kolmastoista yö (Vares-dekkari) (kesäkuu)

33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä (maaliskuu)

34. Kirja, jonka nimessä on numero 

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi (kesäkuu)

38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (tammikuu)

40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja 

Vilja-Tuulia Huotarinen: Kimmel (huhtikuu)

41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin 

Toni Morrison: Koti (toukokuu)

42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 

Hunajakukka-novellikokoelma (kesäkuu)

43. Kirja, jossa on yli 500 sivua

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (tammikuu)

44. Klassinen rakkausromaani 

Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa (helmikuu)

46.Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit 

Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset (huhtikuu)

47.Hauska kirja 

Mark Levengood: Riemujen rikkaus ja surujen summa (kesäkuu)

48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä

Marja-Liisa Heino: Älä tähti putoa (toukokuu)

49. Jännityskirja tai dekkari 

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi (tammikuu)

Kesämatka Ansa Ikosen elämään

Juhannuslukemiseksi minulle valikoitui Ansa Ikosen elämäkerta Unohtumaton Ansa Ikonen, 1913-1989 (Minerva 2011). Tämä Vekkelin ja Loivamaan kirja on vuodelta 2011 ja siis varsin uusi katsaus Ikosen elämänvaiheisiin. Parisataa sivuinen kirja oli juuri sopivan lyhyt ja toisaalta painavasta asiastaan huolimatta kepeä valinta kesäkirjaksi ja elämäkerraksi.

En ole elämäkertojen suurkuluttaja. Tarkalleen ottaen tämä saattoi olla ensimmäinen koskaan lukemani elämäkerta, ja tämäkin päätyi listalleni lähinnä Kirjan vuoden lukuhaasteen vuoksi. Sillähän yksi kohta on lukea elämäkerta tai muistelmateos.

Unohtumattomassa Ansa Ikosessa kuvataan Ikosen elämä syntymästä kuolemaan. Kerronta etenee, fontti ja paperi ovat juuri sopivat ja tietysti kaksi kuvakoostetta ovat kiinnostavat. Pidän paljon vanhoista 1930-1950-lukujen suomifilmeistä, mutta Ansa Ikosen elämänvaiheet ovat aiemmin olleet minulle kaiken kaikkiaan ihan vieraat. Opinkin siis paljon uutta ja mielenkiintoista. Teos valottaa kiinnostavasti niin Ikosen elämää ennen hänen elokuvauraansa sekä toisaalta uran jälkeistä vanhuuttakin, jolloin hän tunsi olevansa maailman unohtama, ja hieman katkerakin kuva hänestä muodostuu. Köyhän lapsuuden ja vaikean vanhuuden väliin pääsee kuitenkin huikea tähtitarina, jolloin Ansa Ikonen oli muutaman vuosikymmenen ajan Suomen tunnetuin naisnäyttelijä ja lukuisat hänen elokuvansa ovat klassikkoja. Samalla kirjassa toki paneudutaan myös Ikosen yksityiselämään, perheeseen ja varsinkin suhteen alkuun näyttelijä Jalmari Rinteen kanssa.

Kirjaa tehdessään tekijät ovat haastatelleet Ikosen sukulaisia ja kollegoja, ja haastatteluiden kuvaukset antavat näille kertojille vahvan ääneen, lisäksi nämä kuvaukset luovat teokseen hyvin kotoisan tunnelman. Kerta toisensa jälkeen mainitaan myös Ansa Ikosen erinomainen keittotaito, jonka turvin Jalmari Rinteenkin kerrotaan eläneen niin vanhaksi. Jalmarihan oli Ansaa 20 vuotta vanhempi, ja tämä elikin 92-vuotiaaksi siinä, missä Ansa Ikonen ei leskenä elänyt kymmentäkään vuotta.

Kirjassa kerrataan kiinnostavasti Ansan työhistoria, mutta juuri sopivasti myös hänen yksityiselämäänsä ja aikaa ennen ja jälkeen uran. Itse olisin tavallaan kaivannut kirjaan enemmän taustoitusta muun muassa Suomen historian, kulttuurihistorian ja elokuvahistorian vaiheilla, vaikka näitä kaikkia toki sivutaankin. Toisaalta historioitsijana kyllä tiedän pitkälti sitä historiallista taustaa, jota vasten Ansan elämä tulisi sijoittaa.

Ylipäätään pidin kirjasta paljon. Se oli aivan sopivan pituinen (eli melko lyhyt) mutta silti kattava. Tämä oli sen verran hyvä elämäkertakokemus, että voisin lukea genreä lisääkin. Esimerkiksi Tauno Palon ja Matti Raninin elämäkerrat kiinnostaisivat!

Vilja-Tuulia Huotarinen ja nuorten kirjoja

Ok, myönnän. Luin nuorena teini-iässä paljon kirjoja, mutta en ollut laadullisesti kovinkaan kunnianhimoinen kirjamaani. Minua viehättivät MeKaks-lehden novellit, Tuija Lehtisen tuotanto, etsiväkirjat ja Sweet Valley High -sarja. Jos päädyin vähän itkemään, taustalla oli Marja-Leena Tiaisen Rakas Mikael.

Siksi en oikeastaan edes tiedä, olisiko kotikirjastoni nuorten aikuisten hyllystä löytynyt myös kirjallisesti korkeatasoisia tai taiteellisia nuortenkirjoja, ainakaan minujn kohdalleni niitä ei päätynyt. En kyllä yrittänyt niiden luo hakeutuakaan.

Näin 10-15 vuotta myöhemmin olen aina silloin tällöin tullut lukeneeksi myös nuorten kirjoja. Osittain samoja, joita luen nuorena. Aikuisen silmin esimerkiksi Jukka Parkkisen Kaupungin kaunein lyyli oli aivan yhtä valloittavaa luettavaa kuin 1990-2000-lukujen taitteessakin. 

Uusiakin tuttavuuksia kuitenkin on tullut, ja niitä on edustanut etupäässä kotimainen kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen. Jos seuraa kirjamaailmaa, häneen törmää aina silloin tällöin toki hänen oman tuotantosa ulkopuolellakin, kuten kirjoituskilpailuiden puolella. Hänen edellinen nuortenromaaninsa Valoa, valoa, valoa voitti Junior Finlandia -palkinnon pari vuotta sitten, ja se yhdessä kirjan teeman kanssa sai minut noukkimaan sen mukaani kirjastosta.

Olisin varmaan pitänyt kirjasta myös omassa nuoruudessani, mutta se teki vaikutuksen myös tähän vähän vanhempaan versioon itsestäni. Teos kertoo kahdesta tytöstä, heidän välisestään rakkaudesta sekä Tsernobylin ydinonnettomuudesta. Ollaan siis vuodessa 1986. Kirja on kirjallisesti korkeatasoinen ja tarina kiinnostava.

Nyt luin Huotarisen viime vuonna julkaistun uusimman nuortenkirjan Kimmel. Se oli jälleen hyvin erilainen kuin mikään teini-iässä lukemani kirja, ja itse asiassa myös kovin erilainen kuin ne kirjat, joita muutenkaan nykyään luen.

Kimmel-teoksessa Kimmel-niminen tyttö lähtee pois kotoa, ostaa lentokoneen ja lentää sillä eri paikkoihin tapaamaan yhtätoista 16-vuotiasta tyttöä. Heillä kaikilla on käsillään ongelma tai tilanne, joka on 16-vuotiaalle tytölle tuttu. Yhdellä on rakkaussuruja, yksi on yksinäinen, yksi murehtii ulkonäköään. Kuhunkin 16-vuotiaaseen tutustutaan muutaman sivun verran, ja sitten Kimmel lentää seuraavaan paikkaan. Kirja ei kuitenkaan ole mikään self help -kirja, jossa hoettaisiin, kuinka jokainen on oma itsensä ja ainutlaatuinen. Syvällisyyttäkin kirjassa on, mutta sellaisella tavalla, jonka oletan uppoavan 16-vuotiaisiin. Kirja on anarkistinen tulevaisuuskuvaus, ironinen ja valloittava.

Siis miten ihana kirja! Vaikken olekaan kirjan ensisijaista kohderyhmää, ihastuin siihen silti, vaikka yleensä suosinkin toisenlaisia romaaneja. Huotarinen kuitenkin käsittelee kirjassaan teini-ikää tuoreella, vetoavalla ja jotenkin "raffilla" tavalla. Sweet Valley High hiipuu kalpeaksi haamuksi, onneksi. Twitterissa Huotarinen kertoi usein saavansa aikuisilta lukijoilta palautetta nuortenkirjoistaan, nimenomaan siis vvv:stä ja Kimmelistä. Hyvä juttu!

**

Luin kirjan osana kirjan vuoden lukuhaastetta, ajattelin laittaa tämän kohtaan, jossa etsittiin nuorten tai nuorten aikuisten kirjaa. Suosittelen kyllä aikuisillekin!

Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste: Tammi-helmikuu

Maaliskuu on alkanut, joten vedän yhteen lukemisiani tammi-helmikuussa.

Tänä vuonna vietetään kirjan vuotta, ja osana sitä on lanseerattu myös kirjan vuoden lukuhaaste. Se kattaa 50 kohtaa kirjoista, jotka tulisi lukea vuoden aikana. Mukana on esimerkiksi kirja, jonka kirjoittajan nimikirjaimet ovat samat kuin minulla, kirja joka on voittanut jonkun merkittävän kirjallisuuspalkinnon sekä kirja joka sijoittuu tulevaisuuteen. Haasteeseen voi tutustua täällä. Helmetin sivuilla on myös vinkkejä siitä, mistä löytää luettavaa eri kohtiin.

Ajattelin nyt itsekin ottaa osaa haasteeseen. Kahtena viime vuonna olen saanut luettua vuoden aikana rapiat 30 kirjaa, ja vaikka elämäntilanteeni on sittemmin vähän muuttunut, on kuitenkin hieman optimistista ajatella, että nyt yltäisin 50 kirjaan. Lisäksi listassa on kohtia, joista luulen jo valmiiksi, etteivät ne täyty - esimerkiksi kirja, jota äitini rakastaa. Hän ei nimittäin lue kirjoja. Toisaalta tunnen itseni ja siksi luulen, että kohdat "kirja jossa kaikki henkilöt eivät ole ihmisiä" ja "kirja jossa on taikuutta" saattavat jäädä tyhjiksi, muun muassa.

Mutta kahdeksan kirjaa olen jo saanut ujutettu listaan. Tässäpä ne:

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
Rhidian Brook: Talo Elben rannalla

2. Kirja, josta on tehty elokuva
Heidi Köngäs: Hyväntekijä

3. Vuonna 2015 julkaistu kirja
Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti

11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
Kristina Ohlsson: Varjelijat

30. Sarjakuva-albumi tai -romaani
Maikki Harjanne: Mixi ja mutsi - Salmiakkia ja selluliittia

43. Kirja jossa on yli 500 sivua
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

44. Klassinen rakkausromaani
Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa

49. Jännityskirja tai dekkari
Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

Katsotaan parin kuukauden kuluttua, onko tullut lisää!