maanantai 27. helmikuuta 2012

30 päivää kirjoja # 7


 Päivä 7: Mielestäni aliarvostetuin kirja

Koska en kamalasti seuraa kirjallisuuskeskustelua enkä ole kovinkaan perillä esim. kirjallisuushistoriasta, on kauhean vaikea sanoa, mikä kirja olisi mielestäni liian aliarvostettu. Klassikoista tietää niitä arvostettavan, mutta muuten minun on vaikea lähtetä toteamaan, mikä kirja nyt ylipäätään olisi kovin aliarvostettu. Luulen myös itse lukevan aika paljon kirjoija, joista puhutaan tai jotka ovat esillä, joten suhteeni omakustannekirjoihin ja niihin, joita ei lainata kirjastosta edes yhtä kertaa vuodessa, on perin etäinen.

Jotain nyt kuitenkin yritän keksiä.


Kuten Laura Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun. Siitä löytyy ihan hyvä artikkeli Wikipediasta, jos juoneen haluaa enemmän tutustua. Lyhyesti kirja kertoo 1970-luvulla kasvavasta nuoresta tytöstä, jonka perhe on ajalle sopivasti äärivasemmalla. Taistolaismenneisyyttä peilataan hiukan nykypäivään, aikaan jolloin vasemmistolaisuus on lähinnä naurettavaa. En osaa sanoa, onko kirja varsinaisesti aliarvostettu, mutta itse en ole törmännyt siihen juuri missään lukuunottamatta sitä, kun puolivahingossa aikanaan bongasin sen pokkarina ja luin. Kirja on hyvä ajankuva, hyvin kirjoitettu ja kertoopa vielä minua erittäin paljon kiehtovista teemoista, joten haluan myös lämpimästi suositella tätä vuonna 2001 julkaistua romaania kaikille hyvin romaanien ystäville! Ja tulipa mieleen, että voisin lukea sen itsekin uudelleen...

Myös vasta myöhemmällä iällä lukemani Anneli Jussilan nuortenkirja Villit vihreät saaret on varmasti parin ystäväni mielestäni aliarvostettu, ja saattaisin itsekin yhtyä tähän joukkoon.

PS. Sittemmin Laura Honkasalo on julkaissut mm. Kotikutoista-nimisen tekstikokoelman, joka kertoo itsenäpertelyn ja käsitöiden tekemisen autuudesta. Sekin oli aika kiva selailtava :)

lauantai 25. helmikuuta 2012

30 päivää kirjoja # 6


 Päivä 6: Kirja joka tekee minut surulliseksi

Yläasteiässä itkin vuolaasti lukiessani Marja-Leena Tiaisen Rakas Mikael -nuortenromaania; se kertoo nuoren Mikaelin kuolemasta ja häntä suremaan jäävistä läheisistä, erityisesti tyttöystävästä, joka huomaa olevansa raskaana.

Se teki surulliseksi silloin, mutta nykyään hiukan toisenlaiset kirjat.

Kirjallisuutta niin kamalasti tuntematta suurinta muotia käännöskirjallisuudessa taitavat tätä nykyä olevan Lähi-itään ja islamilaiseen Aasiaan sijoittuvat kirjat, joissa naiset tapetaan, lapset kuolevat ja miehet jäävät sotaan. Sellaisia traagisia tarinoita pursuavat kirjastojen palautettujen kirjojen hyllyt ja ihmiset tuntevat pitävän niistä paljon. Ja pidän minäkin. Genreen kuuluvia kirjoja olen parin viime vuoden aikana lukenut aika monia, ja kyllä,

ne ovat aina s u r u l l i s i a .

Esimerkiksi Khaleid Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa oli vaikuttava lukuelämys, taitavasti kirjoitettu ja rakennettu juoni. Ja kyllä sellaiset kirjat tekevät surullisiksi kun ymmärtää, kuinka elämä voi pahimmillaan olla loputonta taistelua itsemääräämisoikeuden puolesta -- ilman että sitä koskaan saavuttaa -- ja elämän puolesta ja sen puolesta, että oma perhe pysyisi koossa, että kukaan ei tappaisi tai kiduttaisi.

Sen tajuaminen, että maailmassa joidenkin ihmisten elämä ihan todella on loputonta tuskaa, on äärimmäisen surullista, ja monet kirjat ovat kyllä tämän suhteen avanneet silmäni.

torstai 23. helmikuuta 2012

30 päivää kirjoja # 5


 Jaa mihin se nelososa jäi? Se jäi siihen, ettei minulla oikeastaan ole lempikirjasarjaa, eikä niistä ainoista keksimistäni sarjoista lempiosia.

Vaan nyt: Päivä 5 -- Kirja, joka tekee minut iloiseksi/onnelliseksi

Iloisuuden ja onnellisuuden tavoitteluun valitsisin jonkun lapsuudesta tutun kirjan. Ensinnäkin siitä syystä, että lasten- ja nuortenkirjoissa asiat ovat yleensä aika hyvin tai ainakin kaikki päättyy hyvin, kirjoissa on kauniita kuvia jotka myös voivat tehdä onnelliseksi ja kohottaa mielialaa. Toisaalta myös siksi, että lastenkirjat viittaavat nostalgisuudessaan omaan lapsuuteeni, ja tekevät sitä kautta onnelliseksi ja iloiseksi. 

Ilostuttavista lastenkirjoista mainittakoon nyt vaikkapa Camilla Mickwitzin Jason ja Emilia -kirjat, koska ne tuovat aina mieleen ihania muistoja ja pidän kovasti Mickwitzin kuvitustyylistä, sekä vaikkapa Lena Anderssonin Maija-kirjat, kuten Maja tittar på naturen, niistä tulen hyvin iloisiksi ja innostun itsekin luonnontutkimisesta ja vuodenaikojen muutosten tarkkailusta. Yhtähyvin ilahdun myös Kettusten perheestä (Aulikki Miettinen) ja Pupu Tupunasta (Pirkko Koskimies). :)


Eli lyhyesti: mitä kauniimmat ja kiinnostavammat kuvat, sen parempi!

Tosin, on minulle luettu esim. Lindgrenin Vaahteranmäen Eemeliäkin, eivätkä niissä ole kuvat pääosissa - ja olen minä Eemelistäkin pitänyt :)

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

30 päivää kirjoja # 3: Lempisarja


 Olen ollut kipeänä ja paljon poissa Turusta, anteeksi viivytys siis.

Luen melko vähän mitään kirjasarjoja - nuorena niitä tuli käytyä läpi enemmänkin, mutta aikuisten kirjasarjoihin en selkeästikään ole päässyt ihan sisälle enkä tiedä, onko sellaisia hyviä olemassakaan. No, paitsi joitain. Lähes ainoa mieleeni tuleva kirjasarja on nimittäin Sirpa Kähkösen Mustat morsiamet -kirjan aloittama romaanisarja, joka kaiketi jatkuu yhä. Olen kirjoittanut siitäkin ennen, joten en jaksa lähteä toistamaan itseäni, sanonpa vain, että suosittelen! Itse olen lukenut toistaiseksi 5-osaisesta sarjasta vasta kolme kirjaa, mutta loputkin aion lukea kunhan ehdin. Nämä historialliset romaanit sijoittuvat Kuopioon 1920-luvulta alkaen ja keskittyvät lähinnä sotavuosiin, ne kertovat työväestöön kuuluvista ihmisistä ja näkökulma on naisissa - naisten selviytymisessä ja elämässä. Tämä proosa on kauniisti kirjoitettua ja Kähkösen ajankuva ja kuopionmurre aika ihanaa :)

Vasta sanojen jano -blogista, jossa kirjoittaja kävi läpi tätä samaa kirjahaastatta, huomasin ja ymmärsin myös Pirkko Saision trilogian oikeastaan olevan sarja - siis kirjat Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja. Pidän myös näistä kirjoista, joskin niiden lukemisesta on aikaa ja eniten muistan niistä vain sen, että pidin niistä. Saision tyyli on kovasti mieleeni :)

tiistai 14. helmikuuta 2012

30 päivää kirjoja # 2: Kirja jonka olen lukenut yli 3 kertaa


 Pakko sanoa, että minulla ei ole juurikaan tapana lukea kirjoja useampaan kertaa. Se tietysti olisi oikein mukavaa, jos jokin kirja on hirmuisen hyvä, mutta samalla maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, että aina tuntuu järkevämmältä lukea jotain uutta. Joitain tenttikirjoja olen lukenut ehkä kolme kertaa läpi, mutta enemmän kuin kolme kertaa olen lukenut joitain kirjoja kenties vain lapsuudessani ja nuoruudessani.

Eräitä tosi tosi monta kertaa läpi lukemiani kirjoja jostain 1990-luvun puolelta ovat ainakin Tuula Kallioniemen Tossavainen-kirjat sekä Kaisa Ikolan Hullu luokka -kirjat. Kymmenosaisesta Hullu luokka -kirjasarjasta olen ennenkin kirjoittanut. Ehkäpä nyt siis katse on käännettävä Tossavaisiin.

Kallioniemen Tossavaisten perheestä kertovat kirjasarja koostuu kolmesta itsenäisestä romaanista: Suoraa toimintaa, Tossavaiset (1994), Tuomas Tossavaisen hämärä menneisyys (1995) ja Bongaa tilhi, Tossavainen (1996). Tossavaiset, totta kai! (2000) nide pitää sisällään nämä kaikki kolme kirjaa. Kirjat kertovat Tossavaisten perheestä, joka koostuu vanhempien lisäksi kolmesta 10-20-vuotiaasta pojasta, Juhanista, Tuomaksesta ja nuorimmaisesta, Eerosta. Kirjat ovat hassuja ja hauskoja, täynnä kaikenlaisia kommelluksia. Välillä pojat mankuvat itselleen koiraa (ja isointa mitä löytyy), toisaalta ihmetellään Tuomaksen (tummaihoista!) tyttöystävää ja muita naisjuttuja, äiti leikkaa sipulia sukelluslasit silmillään, Eero yrittää hoitaa tointaan rahastonhoitajana.


Nuorena oli kyllä hienoa, miten paljon sitä todella ehti lukemaan, kun perusnuortenkirjoissa oli noin 120 sivua ja iso fontti. Tossavaisia ja Hullua luokkaa kuuntelin myös äänikirjoina. Ollapa jälleen nuori, kun ehti lukea neljä kirjaa viikossa ja koululäksyt tehtiin työkirjaan. Talvella oli lunta ja kesällä helle uimarannalla.

Porin kaupunginkirjaston sivuilta löysin tämänkin oivan kohderyhmään kuuluvan lukijan kirja-arvostelun Tuomas Tossavaisen hämärästä menneisyydestä: "Kirja oli hauska, mutta siinä oli välillä tylsiä kohtia. Kirjan loppu oli osittain jännittävä ja osittain kiva. Kirjassa oli hyvä loppu. Eero oli kirjan paras henkilö, koska hän oli aika villi." 

maanantai 13. helmikuuta 2012

30 päivää kirjoja # 1: Viime vuoden paras kirja


Mikä voisi olla paras viime vuonna lukemani kirja? Aivan ensiksi on avuksi otettava vanhat päiväkirjat, joiden takasivuille minulla on tapana listata lukemani kirjat. Ihan vaan siksi, että listan näkeminen kohottaa itsetuntoa (ai että kun olen niin lukevainen -- tosin toimii myös toiseen suuntaan --> miksi kuin vuodessa vain kolmee kirjaa? nyyh) ja myöhemmin on kiva tutkailla, millaisia kirjavaiheita elämässä onkaan ollut.

Ilmeisesti luin viime vuonna noin 28 kirjaa. Paljon enemmän kuin yleensä! Tosin siinä on myös syy, miksi en kirjoita kirjablogia: niiden pitäjät lukevat yleensä vähintään yhden kirjan viikossa, usein enemmänkin. 

Luin viime vuonna paljon hyviä kirjoja. Ensimmäisenä parhaiksi kirjoiksi nousevat mieleen Kjell Westön Missä kuljimme kerran ja Kamila Shamsien Kartanpiirtäjä. Myös  Markus Nummen Karkkipäivä hätkähdytti ja kutkutti positiivisesti.

Molemmista kirjoista olen kirjoittanut tässä blogissa ennenkin. Kirjoitan hiukan lisää.

Westön Missä kuljimme kerran voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2006 eikä suotta. Kirjassa tapahtuu paljon ja kokoajan, mutta se ei ole vain lukuromaani. Westö tuntee menneisyyden siinä suhteessa kuin se tällaisen historiallisen suurromaanin kirjoittamisvaiheessa on tunnettava, ja uskottavuus on kirjan ydintä. Välissä kirja vilisee liikaa ihmisiä, mutta niinhän elämäkin. Kuten olen kirjoittanut ennenkin, sanon sen myös nyt, että tämä romaani kertoo jotain syvällisesti elämästä ja ihmisistä ja ihmisenä olemisen syvistä virroista. Se kertoo ihmismielistä, rakkaudesta ja onnettomuudesta ja selviämisestä - ja kuinka jotkut eivät vain selviä. Kuinka jokainen koittaa olla mahdollisimman hyvän ja suurta. Teksti on tyypillistä Westöä; Kaunista ja kiinnostavaa, kertovaa, muttei liian lyyristä. Kirja, jonka varmasti tulen lukemaan uudelleen.


Shamsien Kartanpiirtäjä kertoo puolestaan ystävyydestä ja väärinkäsityksistä, erityisesti siitä ensimmäisestä... Siitä mitä voi antaa anteeksi ja mitä on pyydettävä anteeksi, ja kuinka tulla toimeen hankalan menneisyyden kanssa. Ja että lopulta ystävyys on kaikki kaikessa ja se johon olet kerran kohtalon yhteenliittämä, siihen olet yhteydessä aina. Shamsien kirjoittaa hyvin kaunista kieltä (kiitos lienee kyllä annettava myös suomentajalle). Vaikka Kartanpiirtäjä sijoittuu tavallaan niiden kirjojen joukkoon, jotka sijoittuvat lähi-itään ja kaikkiin niihin pahoinvoiviin valtioihin joissa ihmiset siellä yrittävät elää arkeaan, ei Kartanpiirtäjä ole sillä tavoin ahdistava romaani kuin vaikkapa Tuhat loistavaa aurinkoa tai kerro sodasta kuten Kulta-aika tai mitä näitä nyt on. 

Suosittelen molempia kirjoja kaikille :)

Muita erityisen hyviä viime vuonna lukemiani kirjoja ovat myös olleet esimerkiksi Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta, Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista, Esa Salmisen Köyhyyden ammattilainen sekä Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpuneinen hibiskus.

30 Days of Books - 30 päivää kirjoja


 Koska rakastan kirjoja ja pidän listojen tekemisestä, niin kirjalista se jos mikä on lähellä sydäntä. Tää on nyt jo sata vuotta vanha asia, mutta otanpa silti osaa 30 days of books -haasteeseen. Saa nähdä mennäänkö tätä nyt ihan kuukaudessa läpi kuitenkaan.


Day 01 – Best book you read last year

Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times

Day 03 – Your favourite series

Day 04 – Favourite book of your favourite series

Day 05 – A book that makes you happy

Day 06 – A book that makes you sad

Day 07 – Most underrated book

Day 08 – Most overrated book

Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

Day 10 – Favourite classic book

Day 11 – A book you hated

Day 12 – A book you used to love but don’t anymore

Day 13 – Your favourite writer

Day 14 – Favourite book of your favourite writer

Day 15 – Favourite male character

Day 16 – Favourite female character

Day 17 – Favourite quote from your favourite book

Day 18 – A book that disappointed you

Day 19 – Favourite book turned into a movie

Day 20 – Favourite romance book

Day 21 – Favourite book from your childhood

Day 22 – Favourite book you own

Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Day 24 – A book that you wish more people would’ve read

Day 25 – A character who you can relate to the most

Day 26 – A book that changed your opinion about something

Day 27 – The most surprising plot twist or ending

Day 28 – Favourite title

Day 29 – A book everyone hated but you liked

Day 30 – Your favourite book of all time


Ja eihän näihin ole kovinkaan helppoa keksiä vastauksia. Vaan voittaa tämä aina gradukirjojen lukemisen, vaikka sekin on mielenkiintoista puuhaa.

PS. Ja vielä, että sain tänään ihan ex tempore ystävänpäiväkortin eräältä kovin mukavalta ihmiseltä, tulin siitä hurjan iloiseksi. Jei! <3 span="span">