Helmet-kirjastojen suosittu lukuhaaste on startannut viidennen kerran, ja minä perässä. Tämä on myös minulle viides kerta, kun otan osaa lukuhaasteeseen. Tällä kertaa yritän jaksaa ja muistaa kirjoittaa lukemisistani myös tänne blogiin.
Olen osallistunut Helmet-lukuhaasteeseen joka vuosi, ja yleensä olen saanut täyteen 50 kohdan listasta noin 48. Ehkäpä jo tänä vuonna ihan kaikki kohdat täyttyvät. Useimmiten luen noin 60 kirjaa vuodessa, joten määrästä se ei sinänsä jää kiinni.
****
Olenkin jo ehtinyt lukea haasteeseen kaksi kirjaa.
Veera Nieminen: Ei muisteta pahalla
Teos kertoo Piipesta, noin 20-30-vuotiaasta naisesta, joka ei ota päästäkseen yli erosta Jurin kanssa. Ylipääsemisen ja suremisen sijaan enemmän kiinnostaa kosto. Piipe räjäyttää ystävänsä Eetun kanssa Jurin postilaatikon, kuten oli uhannutkin, mutta hommat eivät suinkaan jää siihen. Ulkopuolisetkin pääsevät osalliseksi suloisesta kostosta.
Kirja on tavallaan hauska, mutta samalla myös surullinen, sillä Piipe on ennen muuta aika surullinen hahmo. Sanoisin, että hänelle oikein paikka olisi terapeutti, sillä Piipen mielenterveys ei taida olla aivan kunnossa, niin suuret ja absurdit mittasuhteet kosto saa. Armahdusta ei minulta tosin saa Jurikaan, joka ei suuremmin välitä koston hänelle aiheuttamasta vaivasta, vaan kaipaa ja rakastaa Piipea siitä huolimatta.
Kirja sopii kohtiin:
- 18. Eurooppalainen kirjailija
- 25. Kirjailija, jonka tuotantoa en ole ennen lukenut
- 40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
- 45. Kirjan nimessä on kieltosana
S. T. Tremayne: Jääkaksoset
Alkuvuonna minulla on ollut halu lukea dekkareita ja jännäreitä, jollainen tämäkin kansainvälinen bestseller on. Pariskunnalla on ollut 6-vuotiaat kaksostytöt, joista toinen on kuollut onnettomuudessa noin vuosi sitten. Kipu ei ota laantuakseen, joten perhe muuttaa Skotlannin rannikolle autioituneelle majakkasaarelle homeiseen ja lahonneeseen perintötaloon (ei yhtään kolkko paikka...). Tämä tuo tarinaan odotuksen siitä, että jonkinsortin kauhua on tiedossa. Kauhistuttavaa on sekin, miten elossa oleva kaksonen Kirsten sanoo, että ei hän olekaan Kirsten ja Lydia, jonka on luultu kuolleen. Kumpi identtisistä kaksosista oikein kuoli? Ja miksi?
Siinä missä olen lukenut dekkareita, olen myös lukenut ihan liikaa kirjoja, joissa päähenkilö menettää muistinsa ja yrittää selvittää, mitä oikein on tapahtunut - tämän sortin kirjoja on tullut luettua parin kuukauden sisällä ainakin viitisen kappaletta. Niinpä perheenäidin mietinnät turmayöstä eivät oikeastaan kiinnosta, ja kirja puskee eteenpäin lähinnä sen voimalla, että lukija haluaa selvittää, kumpi kaksostytöistä nyt tosiaan on elossa ja kumpi ei. Valitettavasti jotakuinkin kaikki kirjan henkilöt ovat aika tympeitä ja epämukavia, jolloin ainakaan minulla ei syntynyt minkäänlaista kiintymystä heistä keihinkään. Siinä mielessä myöskin totuus heidän elämistään ei kiinnostanut ihan liiaksi.
Kirja sopii kohtiin:
- 12. Kirja liittyy Iso-Britanniaan
- 15. Kirjassa käsitellään jotakin tabua
- 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla (tämän kohdan kanssa on ehkä vain niin ja näin)
- 17. Kirjassa on kaksoset
- 18. Eurooppalainen kirjailija
- 25. Kirjailija, jonka tuotantoa en ole ennen lukenut
- 29. Kirjassa nähdään unia (ei paljoa, mutta kumminkin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti