Olen taustaltani historiantutkija, entinen historianopiskelija siis myös. Tänä keväänä olen paneutunut historiantutkimuksen historiaan enemmän kuin koskaan aiemmin, ja se matka on ollut todella antoisa.
Sillä matkalla olen oppinut hieman myös naisista historiantutkijoina Suomessa. Tai oikeastaan siitä, ettei heitä historiallisesti ole ollut montaakaan, ei oikeasti. Vielä 1800-luvulla naisten piti anoa tsaarilta saakka erivapautta sukupuolestaan, jotta he pystyivät suorittamaan ylioppilastutkinnon. Melko harvan tie kulki ylioppilaskirjoituksista yliopistoon. Opintojensa jälkeen akateemisesti koulutetut naiset eivät juuri voineet saada yliopistolta virkoja. Korkeasti koulutetut naiset saattoivat perheen perustettuaan jäädä kotiäideiksi; tyypillinen ammatti oli toimia koulujen jälkeen opettajana. Useimmiten ne, jotka kouluttautuivat korkeasti ja toimivat sen jälkeen jossain aiheeseen liittyvässä ammatissa, olivat perheettömiä. Oliko koulutus siinä syy vai seuraus, sen uskoisin olleen tapauskohtaista.
Alma Söderhjelm, josta Merete Mazzarella on nyt kirjoittanut romaanin, oli juuri tällainen oppinut nainen, joka haki erivapautta sukupuolestaan voidakseen seurata lahjakkuuttaan ja kiinnostuksenkohteitaan, ja joka oli näin ollen yksiä Suomen ensimmäisistä naisylioppilaista sekä naispuolisista maistereista. Hän myös oli elämässään perheetön, joskaan ei toki aivan rakkaudeton.
Mazzarellan Alma kertoo erilaisiin lähteisiin, muun muassa Alma Söderhjelmin muistelmiin perustuen Alman tarinan minäkertojan äänellä. Kertoja, lähes 80-vuotias Alma on jo vanha ja sairas ja hän odottaa hoitokodissa vieraita ja kuolemaa. Hän kertoo elämänsä tarinan. Hän jälkiviisastelee ja hyppelee silloin tällöin, niinkuin kuka tahansa elämäänsä kertova. Ja kerrottavaa tällä Almalla riittää! Hän syntyi hyvin vaikutusvaltaiseen perheeseen ison sisarusparven keskelle ja hänet luettiin jo varhain "rumiin mutta älykkäisiin", verrattuna "kauniisiin mutta tyhmiin" - jokainen perheen tyttö kuului jompaan kumpaan ryhmään.
Alma osasi kieliä ja matkasi ympäri Eurooppaa. Hän oli tiedonjanoinen ja kirjallisesti lahjakas. Urallaan Alma Söderhjelm ylsi ylemmäs kuin kukaan nainen ennen häntä, sillä 1920-luvulla hänestä tuli Turkuun vastaperustetun Åbo Akademin historianprofessori. Sittemmin hänestä tuli myös dosentti, ja sekä professorina että dosenttina hän oli Suomen ensimmäinen nainen. Tutkimuksessaan Söderhjelm paneutui muun muassa Ranskan vallankumoukseen. Alma Söderhjelm oli myös aatteellinen ihminen ja esimerkiksi sisällissodan aikana valkoisten tukija. Ennen itsenäistymistä Söderhjelm oli vahvan suomalaismielinen, ja hän toimi erilaisissa venäläisvaltaa vastustavissa ryhmissä. Myös tätä kautta kirjassa on mukana aimo ripaus poliittista historiaa.
Kuva: Björsell Nils, kuvaaja
1906, Museovirasto - Musketti / finna.fi
Mazzarella kirjoittaa kiinnostavasti ja kauniisti, muttei kaunistellen. Tietysti hieman aina herättää kysymyksiä se, että kirjailija kertoo minäkertojan äänellä oikeasta historiallisesta henkilöstä. Näinkö Alma Söderhjelm oikeasti ajatteli elämänsä? Toisaalta kirja toki perustuu erilaisiin lähteisiin. Minulle matka Alma Söderhjelmin elämään oli kiinnostava tuttavuus, sillä vaikka hänen nimensä oli minulle tuttu, hänen elämänsä vaiheet tiesin vain hyvin suurpiirteisesti.
Toisaalta se, että tunsin Söderhjelmin elämää edes sen hiukkasen, auttoi kirjan lukemisessa. Välillä mieleeni hiipi ajatus, saattaako kirja olla liian sekava tai "vaikea" sellaiselle lukijalle, jolla ei olisi mitään pohjatietoja esimerkiksi akateemisesta maailmasta, Söderhjelmin elämästä tai ylipäätään Suomesta historiasta? Tämä on toki arvailua, sillä itse tunnen näitä teemoja.
Kirja herätti myös halun lukea enemmän tuon ajan korkeakoulutetuista oppineista naisista. Söderhjelm on Suomen historian ja naisten kannalta tärkeä edelläkävijä. Hänen pohdintansa sukupuolesta, naisista ja halusta ovat kiinnostavia. Vanha Alma näyttäytyy kitkeränsuloisten tarinoiden kertojana. Poissa ovat ne entiset vuodet, jolloin Alma kulki seurapiiristä toiseen, tapaili prinssejä ja nautti sivistyksestä Euroopan vanhoissa yliopistokaupungeissa. Vanhalla Almalla on 1940-luvun lopun Suomessa enää vähän ystäviä. Onneksi hoitajatar Hedvig istuu sängyn viereen ja ottaa kädestä kiinni, jotta kenenkään ei tarvitsisi lähteä täältä yksin.
Luettavana:
Merete Mazzarella: Alma. Edelläkävijän tarina.
Tammi 2018, n. 270 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti