Joskus harhailu kirjaston hyllyjen välissä kannattaa, jopa novellihyllyn luo eksyminen.
En ole novelli-ihminen, vaikka joitain hyviä kokoelmia olenkin lukenut (lähinnä siis Petri Tammisen novellit sekä Anna Gavaldan Kunpa joku odottaisi minua jossakin ovat miellyttäneet). Toisinaan käyn kuitenkin tuijottamassa novellihyllyäkin, ja jokin aika sitten silmiini osui Tuula-Liina Variksen Että tuntisin eläväni (WSOY 2013). En ollut aiemmin kuullut kirjasta enkä lukenut Variksen kirjoja.
Hieman alle 200-sivuinen teos upotti minut oikeastaan heti. Tarinat kulkevat 1920-luvulta nykypäivään ja ilahduttavasti ne liittyvät löyhästi toisiinsa. Tarinoiden henkilöt kuuluvat samaan sukuun - olkoonkin, että toisinaan menin kyllä sekaisin lapsissa, tädeissä, isissä ja sukulaisuussuhteissa kaiken kaikkiaan. Kovinkaan olennaista se ei aina ollut kuitenkaan.
Tarinat kertovat ajastaan, 1920-luvun todellisuudesta ja sodasta palaavista miehistä 1940-luvun puolivälissä, suurista ikäluokista ja niin edelleen. Yhteistä kaikille tarinoiden ihmisille on, että pohjimmiltaan suku on paras ja pahin, jokainen haluaisi rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ukkospilvenä taivaanrannassa on silti aina kuolema. Se tulee onneksi ja valitettavasti, se helpottaa ja tulee aivan liian varhain. Iloluonteisuudesta Että tuntisin eläväni -kokoelmaa ei tosiaan voi syyttää, mutta kuolemaa todellisempaa on silti se, että ihminen on ihminen kaikkina aikoina. Haaveet toteutuvat vain harvoin. Yhteiskunnan asettamat odotukset ja nopeasti hiipuvat onnenhetket ovat meidän kaikkien ristiksi kannettavaksi laitettu.
Että tuntisin eläväni oli paras tänä vuonna lukemani kirja. Sen myötä aion myös ehdottomasti lukea lisää Variksen tuotantoa. Teos sai minut monin tavoin mietteliääksi. Se sai toki miettimään suuria asioita kuten rakkautta ja kuolemaa, sukulaisuutta ja sen sellaista. Realistisissa ihmiskohtaloissa pitkin vaikkapa viimeisen sadan vuoden historiaa on jotain sellaista voimaa, joka saa minut kääntämään sivua kerta toisensa jälkeen. Se jos mikä on minun genreni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti