Siltala 2015
438s.
Tätä hetkeä on odotettu.
Kiinnostuin itse lähetystyöstä ja Ambomaasta hahmotellessani itselleni gradun aihetta syksyllä 2010. Siitä on tultu melko pitkä matka ja suomalaisten lähetystyöntekijöiden vaiheet tuossa Afrikan kolkassa ovat tulleet tutuiksi satojen ja tuhansien lukemiseen käytettyjen tuntien aikana. Koska olen aina ollut myös intohimoinen kirjallisuusharrastaja, olen välillä valitellut mielessäni sitä, mikseivät nämä ihmiset ja tuo ympäristö esiinny kotimaisessa kirjallisuudessa - lukuunottamatta monia lähettien itsensä kirjoittamia uskonnollissävytteisiä teoksia.
Vaan nyt sekin aika on tullut, kun olen saanut luettavakseni 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Ambomaalle sijoittuvan romaanin. Se jo yksin on pienen juhlan aihe. Vaatii tietysti istumalihaksia ja kunnianhimoa, että aiheesta aiemmin melko tietämätön päättää sijoittaa tarinansa kaukaiseen paikkaan - niin maantieteellisesti, ajallisesti kuin mentaalisestikin. Jos minun pitäisi sijoittaa oma esikoisromaanini jonnekin muualle kuin nyky-Suomeen tai sinne Ambomaalle, olisin luultavasti pulassa, mutta perehtymisellä siitäkin selvitään.
Romaani itsessään ei muodostunut suureksi suosikikseni. Sen johtuu pitkälti siitä, että Älykkäät kuin käärmeet on ensisijaisesti seikkailuromaani, eikä kyseinen genre ole suosikkini. Varsinaisen kritiikkini kirjasta voi lukea pian ilmestyvästä Lumooja-lehdestä (numero 2/2015).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti