Kahteen kuukauteen olen saanut luettua vähän verrattuna siihen, miten paljon romaaneja olen ennen lukenut. Oikeastaan olen kai saanut loppuun vain kaksi kirjaa: Kauko Röyhkän Poika Mancinin sekä Kjell Westön Kangastus 38:n.
Äsken luin loppuun kirjan, jonka aloitin hyvää matkaan kesän puolella. Ian McEwan: Makeannälkä (2013). Huikea! Kirjasta tulee paljon mieleen herran aiempi romaani Sovitus. Se oli kiinnostava, mutta mielestäni paikoin pitkäveteinen. Makeannälässä sensijaan on paljon samaa lukuunottamatta Sovituksen huonoja puolia. 1970-luvun kylmään sotaan, vakoiluun ja kirjallisuusmaailmaan sijoittuva Makeannälkä on aika helmi hienon rakenteensa ja loppuratkaisunsa kanssa. Suosittelen kovasti!
PS. Tavallaan on ärsyttävää jos jokin kirja on sellainen, jota kuvailtaisiin sanomalla "palkitsee lukijansa lopussa". Yleensä se kun viittaa siihen, että se alkaa kiinnostaa lukijaa noin sivun 270 paikkeilla - kuten ystäväni sanoi, miksei voisi kirjoittaa kiinnostavasti ja hyvin alusta saakka! Loppu on ehdottomasti Makeannälän parasta antia, mutten silti edellä mainitusta syystä voi sanoa sen palkitsevan lopussa. Kyllä tätä lukee mielellään ihan alusta saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti